MUISTOISSA

Rajahiilen Jymy. Elämäntehtävä kaunis ja hassu, molemmat täyttyneet. Hassu se on ollut aina, kaunis siitä tuli virallisesti Tsekin matkalla. Jymyn elämä sai alkunsa, kun näin Porin näyttelyssä Ettan kanssa iloisen, koomisen värisen bc-uroksen ja ihastuin siihen heti. Myöhemmin olemme monesti naureskelleet, että yhdistettiin kaksi kakkosen koiraa ja saatiin yksi kans mva. Joskus on pohdittu asiaa siltäkin kantilta, että Jymyn isällä oli kaksi sertiä ja Ettalla yksi. Niistähän se yhteensä mva tulee. No, kaikesta leikinlaskusta huolimatta Tsekistä tuli takaisin koira, jolla oli jo aika pitkä tittelisarja nimen edessä ja Viron näyttelymatkan jälkeen sarja ei kun piteni. Nykyisin Jymyn nimen edestä löytyy Kans&Cze&Slo&Est mva, Cze W-02, BCCCZ SH-03, Est V-04, PPR1. Mikä sinänsä on mielestäni yhä hassua ja tästä Iso Kiitos Suomisten aktiivisuudelle asian suhteen (Sykerön-kennel). Jymy vietti leppoisia eläkepäiviä Suomisen Jaanalla Hyvinkäällä, koska meillä se olisi joutunut elämään ulkona tarhassa ja siihen sen vanhoista luista/päästä ei enää olisi ollut.

Jymyn kanssa ehdin harrastella vähäsen agilityä, tokoa ja paimennusta, joista kaikista lajeista sillä on jonkinlainen tulos. Enimmäkseen meillä oli hauskaa, ja katsojilla myös...

Maaliskuu 2009: Nyt on meidän Hassu poissa. Jymyn terveys oli romahtanut pe 20.3.2009 ja se oli iltapäivästä lopetettu. Sinne lähti poika äitinsä matkaan pilvilampaiden paimennukseen. Värikäs, hyvä elämä jäi muistoksi meille! Monella lailla se oli ensimmäinen ja ainutlaatuinen...

Jymy KoiraNetissä

Solvargens Working Etta, ykkönen monessakin suhteessa. Mainio harrastuskaveri, erinomainen ensimmäinen bordercollie ja työtäpelkäämätön paimentaja, niin nautojen kun lampaiden kanssa. Agilityssä, tokossa ja paimennuksessa kilpailimme ylimmässä luokassa, mutta tärkein elämäntyö oli toimia paimennuskoulutuksessa ns. apukoirana. Apukoira huolehtii taustalla, että nuorisolla pysyy lauma hallinnassa. Ettasta näki aina miten harjoitus sujuu. Jos meni hyvin, se makasi rauhassa, jos tarvetta näytti olevan se joko istui terävänä tai oli jo menossa apuun usein ilman käskyäkin.

Sen koulutus oli bordercollieksi helppoa, se antoi aloittelevalle ohjaajalle virheitä anteeksi. Se oppi kuitenkin nopeasti uudet asiat ja kykeni vaikeuttamaan suoritustaan kerta kerralta. Tokihan senkin koulutus otti aikaa, ja kilometrejä. Sen kanssa on paimennettu lukemattomissa paikoissa ja tilanteissa. Niistä saisi kokoon aika paksun kirjan, jos kaikki hyvät muistot sinne tallettaisi. Myös agilityssä olimme monessa mukana. Sen ansioista tutustuin mukavaan porukkaan, josta Lakeuden Agilityurheilijat-LAGU sai alkunsa. Aika toki kultaa muistot, mutta hyvä hohde niissä oli jo Ettan eläessäkin.

Sen kohtaloksi koitui lopulta laskuvirhe. Se toi lypsyasemalle yhden ylimääräisen lehmän, jota pois ajaessa se jäi tämän alle. Lehmä polkaisi sen selän päälle ja takapää halvaantui. Kaikki järkevät keinot käytettiin, mutta tunto ei palautunut. Lopettamispäätöksen jouduin tekemään sen ollessa 11,5 v. Saappaat jalassa saa sanoa Ettan lähteneen, täydessä työkunnossa.

Etta KoiraNetissä

Fia, Ettan nuorempi täyssisko, muutti meille ollessaan 4 kk ikäinen. Jos olisin tiennyt etukäteen, millaiseen persoonaan saan tutustua olisinko tohtinut sitä edes ottaa... Siihen aikaan meillä oli ystäväni kanssa eläintarvikeliike Seinäjoen keskustassa. Ensimmäiset erityispiirteensä Fia osoitti liikkeessä. Sillä oli kova pissahätä, mutta se jännitti kaupunkiympäristöä. Pallolla leikkiessä se unohti jännityksensä ja niinpä se käytettiin tarpeillaan ulkona pompauttamalla tennispalloa kerran katuun. Autossa se laski liikennettä, postilaatikoita tai valopaaluja. Kun se sanoi "poni"- tuli suusta pieni ääni ja "heppa"- oli kunnon haukku. Uiminen oli sille toinen luonto, kesät talvet. Se oli luonnonlahjakkuus paimentamiseen, sillä oli todella vahva silmä ja loistava kyky hallita eläimiä. Sen eläkepäivät sujuivat mallikkaasti poikia komennossa pitäen toisen yhtä persoonallisen bordercollieuroksen kaverina.