BORDERCOLLIET

Tutustuin rotuun maatalousnäyttelyssä Seinäjoella 1992, jonka jälkeen hain lisää tietoa erilinjaisista paimenista ja suosituksen perusteella otin yhteyttä Solvargens- kenneliin alkuvuodesta 1993. Heille oli syntymässä pentue maaliskuun alussa ja siitä oli tarkoitus saada narttupentu meille. Ensisijainen tavoite oli saada agility- ja tokokoira, mutta ajan saatossa paimennus vei pikkusormen lisäksi koko käden.

Kasvatustyön päätavoite on jalostaa paimenvaistoisia, yhteistyökykyisiä työtovereita kotieläintiloille. Ulkomuotoa unohtamatta. Kasvattini sopivat myös harrastekäyttöön, jossa niitä onkin muutamia näkynyt. Pentuja on mennyt niin nauta- kuin lammastiloille ja koulutusapua pyrin tarjoamaan, kunnes koira toimii tilan töissä halutulla tavalla. Kaikki omat koirani ovat suorittaneet paimennuksen perusradat. Seuraavaa yhdistelmää suunniteltaessa täytyy mielestäni edellisten ominaisuudet olla ensin tiedossa ja taustat selvillä.

Ettasta kaikki alkoi ja sen erinomaisuus kannusti kasvatustyön aloittamiseen. Sillä oli kaksi pentuetta, ensimmäinen Pesis- pentue isäni kunniaksi ja toinen Formula- pentue sen siskon Fian kunniaksi.

Ensimmäisestä pentueesta kotiin jäänyt Jymy kävi vuoden näyttely- ja jalostusreissulla Tsekeissä ja sieltä Bohemia Alké- kennelistä tuli matkamuistona Kyyti Suomeen. Kyytillä oli yksi pentue, Pohojalaaset, josta sijoitettu Viivi teki pennut 2004 kesällä. Viivin pojat ovat rahapelejä isänään Särkyneenpyörän Pajazzo.

Tällä hetkellä jalostusikäinen on Jymyn tytär Tréa, jolle on suunnitelmissa seuraava pentue.